Pietarissa on vain sitä jotain, mikä menee minun ihoni alle. Pietari on värikästä arkkitehtuuria, monipuolista kulttuuria, loputonta ihmisvilinää, vivahteikasta historiaa ja pehmeän pimeyden laskeutumista tuhansien valojen ylle. Pietari on yksi suosikkikohteistani, eikä rakkauttani kaupunkiin saa tukahdettu koskaan. Seuraavaksi kerronkin teille, millainen on rakastamani Pietari.
Rakastamani Pietari on upea päivällä, mutta vielä kauniimpi yön hämärtyessä. Pietarin kattojen yläpuolella, auringon laskiessa kaupunki herää uudelleen eloon.
Olen seurannut useasti Pietarin piemenevää yötä, mutta parasta sitä on seurata Pietarin kattojen yläpuolelta. Kuvittele itsesi istumaan kattoterasille pehmeän pimeään iltaan, seuraa tuhansien valojen tuikketta ja ihaile historiallisten katedraalien siluetteja taivaanrannassa. Tämä on minun Pietarini.
Rakastamani Pietari johdattaa kävelylle Nevski Prospektille perjantaiyönä. Pääkatu on täyttyy askelista ja lukuisista tarinoista.
Voisin tunnelmoida tunti tolkulla Nevski Prospektin tunnelmaa. Kadulla kävellessä törmää moniin tarinoihin ja tunnelmiin. Näet ohilipuvia autoja, kuulet naurua ja trubaduurien musiikin sointuja. Tämä on minun Pietarini.
Rakastamani Pietari kutsuu ihailemaan arkkitehtuuriaan iltavaloissa ja tunnelmoimaan siltojen läheisyyteen.
Voiko oikeasti olla enää kauniimpaa, kuin valaistu suurkaupunki? Pohjolan Venetsia on mielestäni upeampi, kuin itse Venetsia. Koko kaupunki on niin upea yövaloissaan, ettei sitä voi käsittää muuten, kuin itse näkemällä. Tämä on minun Pietarini.
Rakastamani Pietari kutsuu valkeisiin öihinsä ja siltojen avaukseen limusiinin kyydissä.
Pietarissa valkeat, yöttömät yöt lumoavat toukokuun lopusta heinäkuun puoliväliin. Kesällä järjestettävän Museoiden yö-tapahtuman aikana museot pitävät ovensa auki aamun pikkutunneille asti. Mikä olisikaan viehättävämpää, kuin nauttia musiikkiesityksistä ja oopperasta valkeissa öissä? Valkeat yöt kutsuvat myös Nevan rannoille katsomaan, kuinka sillat nostetaan ylös puoli kahdelta yöaikaan. Itse koin ensimmäisen kerran Pietarin yön 19-kesäisenä, limusiinin kyydissä, siltojen nostoja katsellen. Se oli hauskaa, ehkä ultimaattisen turrea, mutta niin hauskaa! Tämä on minun Pietarini.
Tällainen on minun Pietarini. Täynnä tunnetta ja tunnelmaa, tuhansia tarinoita ja valkeita öitä.
En tiedä, miksi Pietari on lumonnut minut joka kerta näin. Tuntuu, etten saa kaupungista koskaan tarpeekseni. Pietarissa on jotain, jota ei vain voi pukea sanoiksi – täällä tunnen olevani aina kotonani.
Mikä kaupunki menee sinun ihosi alle yön hämärtyessä?
Psst! Seuraa meikäläistä ja blogia myös:
IG: @miraorvokki
Twitter: @miraorvokki
Facebook: @pondekengissa
Blogit.fi: Pöndekengissä
Pöndekengissä 
Leave a reply to Pirkko / Meriharakka Cancel reply