Merisairainkin heltyy veneilyyn kun on kyseessä veneretki Dalyanissa. Näin kävi ainakin allekirjoittaneelle joka jännittää veneilyä aina ajasta ja paikasta riippumatta. Pienikin laineiden heilutus saa kasvoni valahtamaan valkoiseksi. Dalyanissa tuli sitten todistettua ettei pieni keikkuminen haittaa kun on paljon niin upeita juttuja ympärillä ja aika menee vain huokailuun.
Matka Dalyaniin ei ole mitään ilman veneilyä
Ainakin minä väitän näin! Pelkästään Dalyanin sijainti huutaa veneretkeä Dalyanjoella, eivätkä maisemat jätä matkailijaa kylmäksi. Dalyanjokea pitkin pääsee Välimerelle tai sisemmäksi Turkkiin, esimerkiksi Köyceğizin kaupunkiin. Matkalla voi pysähtyä järville ja nauttia hiljaisuudesta.
Vaikein osuus on sitten päättää että mitä kautta sen veneretken ja kulkemisen ottaa, sillä Dalyanissa on satoja veneitä joiden mukaan hypätä. Retket voi pääasiassa varata joen varrelta, esimerkisi Sevgi Yolu Sokak-kadun varrelta jossa veneretkien myyjiä on pilvin pimein. Yritimme testata myös nettivarausta, joka ei kyllä onnistunut. Helpoin siis marssia suoraan joelle. Paikallisen yksityisyrittäjän mukaan co-operative veneitä on Dalyanissa päälle 200 ja yksityisiä veneitä voi myös mitata sadoissa. Sopiva määrä veneitä siis pieneen kylään?
Co-operativella edullisesti ja omatoimisesti
Suuri osa Dalyanin joen varrella lipuvista veneistä ovat co-operative eivätkä retkien hinnat poikkea toisistaan, myös retkien sisällöt ovat miltein samat, tosin kulkeminen paikoista toiseen tapahtuu toisistaan poikkeavasta järjestyksestä, riippuen veneestä. Veneiden lounaspaikat myös vaihtelevat veneestä riippuen. Olimme liikkeellä aamutuimaan ajattelimme että nappaamme vain ensimmäisen aamuveneen siitä, missä nyt on retkiä tarjolla. Näin ollen eksyimme Kardak Turizmin paattiin (josta muuten on jäätävät varoittelut ja negatiiviset palautteet netissä näin jälkeenpäin katsoen) ja onneksi eksyimme, sillä meille retki oli aivan mahtava! Maksoimme 35 liiraa per henkilö retkestä, jonka nimi “oli Dalyan Classic Boat Trip”. Periaatteessa tällä retkellä näkee “kaiken” Dalyanista, vaikkakin nopealla aikataululla. En koe että n. 12 euroa retkestä oli millään tavalla ylihintaa. Meidän reissulle osui huikea opas, N joka osasi kertoa vaikka mitä historian kiemuroita englanniksi. Vähän toki työllistettiin kaveria, sillä oltiin ainoat englantia puhuvat henkilöt koko reissulla. Muut veneilijät olivat Turkista. Retkeen kuului kuljetukset Iztuzulle, lounas, kuljetus mutakylvyille, kuljetus läheiselle järvelle ja opastus.
Kardak Turizm kuljetti meidät aluksi katsomaan temppelihautoja, jonka jälkeen suuntasimme Iztuzun rannalle. Saimme viettää muutaman tunnin rannalla omatoimisesti. Iztuzulla ei ole hirmuisesti tekemistä ellei ole auringonpalvoja, sillä ranta on miltei luonnontilassaan ja liikkuminen rajattua. Ranta on valekarettikilpikonnien pesintäalue. Co-operative veneet kulkevat Iztuzun pohjoiseen päähän ja esimerkiksi siellä sijaitseva kilpikonnasairaala on toisessa päässä rantaa. Tästä sairaalasta lisää myöhemmin. Me istuskeltiin, pulahdettiin uimaan ja seurattiin rapujen juoksua rantahiekassa.
Iztuzulla oleilun jälkeen nousimme takaisin veneeseen. Meitä odotti pöydässä Dalyanin erikoisuudet, eli ravut. Olimme ottaneet vain yhden ravun testiin josta maksoimme 15 TL sillä epäilimme annoksen laatua, eikä huono vitsini rapujen juoksusta rantahiekasta suoraan lautaselle auttanut asiaa. Long story short: Rapuannoksen maku ei ollut kummoinen mutta ainakin L ja N näyttivät saavan ravunsyönnistä hauskan muiston!
Veneretkien vetonaulana olivat ennen valekarettikilpikonnat, joita turistit pääsivät ruokkimaan veneistä. Tämä ruokkiminen on kielletty jokin aika sitten kilpikonnien hyvinvoinnin vuoksi. N kertoi tämän vähentäneen turistimääriä retkillä mutta tässähän ollaan vain hyvällä asialla kun ei ylensyötetä kilpikonnia ja ne saavat oleskella omissa oloissaan. Matka jatkui lounaalle joen toiselle puolelle ravintolaan jolle oli kekseliäästi annettu nimeksi “The Other Side“. Lounas kuului veneretken hintaan eikä ollut mikään taideteos mutta nälän sillä sai sammutettua.
Veneretki jatkui Dalyanin mutakylpylään. Emme innostuneet mudalla läträämisestä ja kysyimme, olisiko tässä vaiheessa mitään vaihtoehtoja mutkylvylle. N naurahti ja sanoi että eipä tässä osassa jokea oikein muuta tekemistä ole mutta tulkaa sisään kanssani, vältytte mutakylpylämaksulta joka ei kuulu retken hintaan ja pääsette katsomaan mikä on meininki – ja näin me tehtiin. Säästimme siis huiman 7 TL/hlö kun livahdimme sisään oppaan kanssa juoruilemaan ja katsomaan kun turistit läträsi mudalla helteessä.
Mutakylvyiltä siirryimme viimeiselle etapille, eli jokea pitkin järvelle johon saimme päivän päätteeksi pulahtaa vilvoittelemaan. N viittoi meidät matkalla veneen ohjaimiin, eikä ajettu venettä karille! Saatiin kaupanpäälle hauska kokemus veneen ohjaamisesta että vink vink vain isälle, meidät voi päästää ruoriin joskus!
Netin varoitteluista huolimatta Kardakille pisteet 5/5, meillä oli kivaa!
Yksityisen kanssa juhlavammin
Emme olleet ajatelleet testata yksityistä venettä mutta monen sattuman kautta näin pääsi käymään, eikä tämä sattuma oikeastaan haittaa, sillä tässä sai hyvää vertailukohtaa ja taas yhden mahtavan matkakokemuksen. Retki ei ollut hinnalla pilattu koska tämä oli meille complimentary, ihan vain sen takia ettei tyypit muka olleet koskaan kyydinneet suomalaisia. Ikäväkseni hukkasin tyyppien käyntikortin ja samalla painui yrityksen nimi unholaan mutta numero ja myyntipaikan koordinaatit minulla on antaa, jos joku joskus haluaa nimenomaan tämän yrityksen kyytiin. Testasimme lyhyttä uintiretkeä Köyceğiz-järvelle ja pääsimme jälleen testaamaan veneilyä ihan kapteenina!
Yksityisellä oli tietysti selkeä ajatus co-operative-veneistä ja sehän oli huono ja yksityiseltä saa aina parempaa. Retket eivät olleet täysin vertailukelpoisia mutta jotain osviittaa nämä kaksi retkeä antoivat yksityisen ja co-operativen eroista. Yksityisellä hinnat ovat korkeammat mutta veneet huomattavasti viihtyisämmät, sekä aikataulut ja muut helposti sumplittavissa. Veneisiin tulee muitakin henkilöitä myös yksityisellä ellei halua ostaa kokonaan omaa veneretkeään. Yksityisen hyväksi puoleksi nousee se että reitit paikat ovat paremmin suunniteltuja ja hiljaisempia kuin co-operativen veneillä, eli todellista luksusta. Näissä maisemissa kelpasi heittää tossut pois jaloista, kellua hiljaisuudessa ja sen jälkeen nousta takaisin veneeseen nauttimaan hedelmistä ja viinistä.
Dalyanjoella tyyli on vapaa
Mielestäni oikeaa tapaa retkeillä ei ole ja jokainen saa valita tilanteeseensa sopivamman retken. Yksityisellä veneellä saa mahtavan kokonaisuuden ja yksityiskohtia myöten mietityn retken ja taas co-operativella omatoimisemman, lompakkoystävällisemmän reissun. Tällä kertaa itselleni jäi kuitenkin parempi fiilis co-operativen retkestä sillä opastus oli paljon rennompaa ja meidän tyylisempää, ilman liikaa pokkurointia. Yksityisen puolella haluaisin joskus testata BBQ-iltaa, jossa veneillään järvelle grillaamaan. Haluan nähdä, miten yksityiset saa taiottua taivaalle ne “miljoonat tähdet” jotka luvataan retken esittelyssä.. Dalyanin yleisimmistä retkistä saat tietoa täältä.
Millaisten retkien ystävä sinä olet?
Psst! Seuraa meikäläistä ja blogia myös:
IG: @miraorvokki
Twitter: @miraorvokki
Facebook: @pondekengissa
Blogit.fi: Pöndekengissä
Dalyanissa oli kokemus ainakin aivan toinen. Oiva kohde ainakin kahdelle matkalaiselle!
Pöndekengissä 
Leave a reply to Laura – Urbaani viidakkoseikkailijatar Cancel reply