Aloitin maaliskuun lopulla mielenkiintoisen prosessin – viisumin haun thaimaalaiselle ystävälle. Thaimaan kansalainen tarvitsee Suomen vierailuaan varten viisumin. Mikäli matkan tarkoitus on vierailu ystävän luona, tulee matkalaisen hakea ystävän tai sukulaisen luona vierailuun tarkoitettua Schengen-viisumia, joka mahdollistaa matkustamisen Schengen-maissa. Viisumin saaminen ei ole subjektiivinen oikeus – ja aina viisumin saaminen ei käy niin helposti kuin kuvittelee. Jännitystä oli siis ilmassa moneen otteeseen, erilaisten lisäselvitysten muodossa. Prosessi oli niin mielenkiintoinen että ajattelin rustata omasta Schengen-viisumikokemuksestani postauksen. Ensimmäinen neuvo Schengen-viisumin hakuun on tämä; aloita prosessi hyvissä ajoin ja varaudu ihmetyksiin sekä lisäselvityksiin. Viisuminhakuohjeet ja liitevaatimukset löytyvät kätevästi täältä: Suomen suurlähetystö, Bangkok.
Kutsuja; tee matkustajalle kutsukirje ja ota kopio passisi tietosivusta
En ollut aikaisemmin hoitanut viisumiasiaa, jossa olen itse kutsuvana tahona. Vaikka olen ollut tekemisissä viisumien kanssa useaan otteeseen, tuntui kutsuvana tahona olo aivan erilaiselta kuin muut viisumiprosessit koskaan. Aloitimme viisumihaun valmistelut mielestämme hyvissä ajoin – kaikki alkoi kutsukirjeestä.
Kutsukirjeen tulee olla alkuperäinen, allekirjoitettu ja päivätty. Kutsukirje on vapaamuotoinen. Siitä tulee käydä ilmi kutsujan ja kutsuttavan tiedot (nimi, syntymäaika, osoite, puhelinnumero, sähköpostiosoite), matkan tarkoitus, kesto ja ajankohta, selvitys majoituksesta osoitteineen, selvitys kutsujan ja kutsuttavan välisestä suhteesta.
Tein työtä käskettyä, rustasin vapaamuotoisen kutsukirjeen ja lähetin sen pikakirjeenä Bangkokiin ystävälleni, liittäen kirjeeseen kaikki tarvittavat tiedot ja alkuperäisen allekirjoituksen. Lisäksi lähetin passini tietosivusta kopion. Muut jutut jäikin G:n tehtäväksi, hän varasi itselleen haastatteluajan Bangkokin päästä ja kokosi häneltä tarvittavat asiakirjat kasaan; viisumihakemuslomakkeen, värillisen passivalokuvan, passin, kaksi passin tietosivukopiota, työnantajan kirjeen jossa on tieto myönnetyn loman määrästä, pankkitiliote kolmen kuukauden ajalta, matkasairasvakuutustodistuksen ja matkasuunnitelman.
.. ja sitten alkoi lisäselvitysrumba
Jostain syystä kuvittelin että tämä viisumi olisi läpihuutojuttu, olihan G ollut lukioaikanaan kotikaupungissani opiskelemassa ja olemme nähneet tämän jälkeen Thaimaassa. Kuvitelmani särkyi, kun minulle ilmoitettiin G:n suurlähetystökäynnin jälkeen, että minun tulisi toimittaa suurlähetystölle oma todistus varallisuudestani, G:n oman varallisuustodistuksen lisäksi. Toimitin siis palkkakuitit sekä tiliotteet kolmen kuukauden ajalta suurlähetystöön – mikäs siinä, varmaan ihan perusjuttuja, vaikka kyllä kirjoitin kutsuun että G pitää huolen omasta matkustamisestaan enkä tue hänen matkaansa taloudellisesti, paitsi toki majoitan häntä. Elettiin huhtikuun loppua.
Aikaa kului. Seuraavaksi minua pyydettiin toimittamaan skannattuna uudelleen passini tietosivukopio, missä on oma allekirjoitukseni passikopion vieressä. Liitteeksi piti napata skannatut kopiot myös jokaisesta passin sivusta, missä on minkä tahansa maan maahantulo ja -poistumisleimat, oma allekirjoitukseni liitettynä skannaukseen. Tässä vaiheessa jo ajattelin että mitä tällä ajetaan takaa ja ajattelin tämän olevan aivan hullua, mutta mikäs tässä. Lähetin pyydetyt liitteet Bangkokiin ja toivoin että nyt saataisiin G kesäksi Suomeen.
Aikaa kului. Viisumin hakija haastatellaan viisumihakemuksen jättämisen yhteydessä – jostain syystä myös minua haluttiin haastatella puhelimitse, varmaankin siksi että pystyttiin varmistumaan siitä että minä olen oikeasti minä. G:ltä oltiin selvitetty kaikki mahdolliset tiedot, mistä tunnemme, koska olemme nähneet tosiamme ja mikä tämä juttu oikein on. Tässä vaiheessa tunsin jo itseni vähän rikolliseksi, mitä he siellä suurlähetystössä ajattelevat? Että olen joku välikappale suuressa huijauksessa jossa huijataan G takaisin Suomeen ja ja ja, ties mitä? G ennätti jo sanoa että ehkä parempi tulla joskus muulloin, kesä ennättää valua ohi ennen kuin hän saa viisumin passiinsa. Elettiin toukokuun puoliväliä.
Kunnes yhtäkkiä G:llä oli viisumi passissaan
Eräänä kesäkuisena päivänä sain viestin puhelimeeni, jossa oli liitettynä kuva – viisumista! G oli viimein saanut viisumin! Kiljahdin iloista ja kysyin, koska hän saapuu Suomeen. Onneksemme hän oli saanut viisumin kolmen kuukauden ajalle, joten aikaa oli hyvin. Mielenkiinnosta kysyin G:ltä, saiko hän mitään tietoa siitä miksi viisumihakemuksessa kesti näin kauan ja miten viisumi nyt myönnettiinkin hänelle – hän sanoi, ettei tiedä.
Lopullinen päätös jäi siis salaisuudeksi, mutta mitäs pienistä, G sai viisumin. Tiedämme vain seuraavalla kertaa, jos G haluaa saapua jonain tulevana kesänä juhannukseksi Suomeen, aloitamme viisumihaun varmuuden vuoksi jo tammikuussa. Nyt jäi juhannuskokot näkemättä.
Muista, että viisumin saaminen ei myöskään ole vapaa pääsy maahan – odotin G:tä “ikuisuuden” Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Maahantulovirkailija oli ottanut G:n tarkempaan syyniin. Kyselyrumba oli ollut matkan tarkoitusta, majoituspaikkaa, kutsujan tietoja ja muita, mitä oltiin jo viisumin haussa selvitetty. G:llä oli ollut alkuperäinen kutsukirjeeni ja passikopioni mukana, jotka esitti myös maahantulovirkailijalle. Onneksi tämä(kin) loppui hyvin ja pian näin G:n kävelevän porteista – voi tätä riemua! G nosti hymyn korviin ja huusi tutulla murteella TERRRRVE MIRA!
Tästä on hyvä aloittaa jälleen yksi mahtava kesä.
Oletko koskaan ollut kutsuvana osapuolena Schengen-viisumissa? Millainen kokemus viisumihaku on kohdallasi ollut?
Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki
Pöndekengissä 
Leave a reply to Kati / Lähinnä Kauempana Cancel reply