Jos jonkin kaupungin julkinen liikenne on minua ennakkoon jännittänyt, on se ollut Lontoo ja varsinkin sen “mystinen” yli 150-vuotias tube. Pelkästään tuben liikenneverkosto muodostuu n. 270 asemasta ja n. 407 kilometrista raiteita! Tästä syystä luulin tuben tuottavan päänvaivaa enemmänkin meitsille, joka ei pahemmin kulje edes Helsingin metrolla. En voi ensi kertaa Lontoossa matkustaneena sanoa, että olisin nyt kouliintunut ammattilainen Lontoon liikenteessä, mutta ainakin tällä reissulla opin jotain ja kokenutkin Lontoon kävijä oppi uuden jutun julkisesta liikenteestä..
Älä jonota Oyster Cardia – maksa matkasi lähimaksulla
Kuinka moni myöntää jonottaneensa lentokentällä sinistä Oysteria tai saldon lataamista siihen? Mikäli kuulut tähän joukkoon, lopeta jonotus heti ja siirry suoraan julkisen liikenteen kyytiin lähimaksulla! Olin matkassa ystäväni kanssa, jolla roikkui kaksi Oysteria taskussa. Otin toisen kortin itselleni mukaan ja ajattelin että käytetään tätä nyt alkuun, latasin kortille hieman saldoa ja hajosin jo parin matkan jälkeen siihen että en ole perillä siitä mikä määrä rahaa Oysterilla on. Sitten muistin hämärästi lukeneeni lähimaksukortin toimimisesta Lontoon liikenteessä ja testasi, homma toimi. Siirryin siis hetimiten lähimaksuun.
Lontoon julkisessa liikenteessä lähimaksu toimii yhtä helposti kuin pienten ostoksen tekeminen kaupan kassalla. Sinun ei tarvitse rekisteröidä korttia, eikä pimpuloida mitään ylimääräistä. Astele asemalle, vilauta kortti lukijaan ja astele porteista sisään, toista sama repertuaari kun lähdet ulos kulkuvälineestä – homma toimii tismalleen samalla tavalla kuin Oysterilla ja hinta on täysin sama. Summa veloitetaan kortilta automaattisesti. Ei enää Oysterin panttimaksua, ei kortille jumittuneita minisaldoja, ei taas yhtä ylimääräistä korttia, eikä todellakaan mitään ylihinnoiteltua päivälippua. Kätevää!
Itse julkisen liikenteen ymmärtämisestä pitää sanoa sen verran, että yllätyin esim. tuben helppoudesta. Sillä pärjää jo pitkälle, että tietää onko menossa itään, länteen, pohjoiseen vai etelään ja jos menee täysin sormi suuhun, kyllä joku asemalla auttaa. Tyypit oli niin ystävällisiä. Myös Tube Map -sovellus auttaa untuvikkoa, siinä näkee kätevästi kaikki linjat Lontoossa.
Uber – helppoa ja halpaa
Omat kokemukseni Uberista ovat olleet positiivisia ja tämä jatkui myös Lontoossa. Mikäli sikäli Uberin toiminta jatkuu Lontoossa, pääset sen kyydissä paikasta a paikkaan b halvalla, ainakin siis taksiin verrattuna. Vielä halvemmalla pääset kun jaat Uberin jonkun kanssa ja tilaat Uber Poolin. Usein, varsinkin illan tullen olen maailman laiskin sombailemaan pitkiä matkoja julkisilla, joten Uber oli helppo ja edullinen valinta.
Kysyin juuri Lontoossa asuvalta ystävältäni ja viimeisimmän tiedon mukaan Uber käy ja kulkee vielä Lontoon vilinässä. Jokin aika sitten uutisoitiin, että Uber ei enää pian kulje Lontoossa ja olisi siellä kielletty. Ainakin tällä hetkellä tämä on siis puppua, älä siis poista Uber-sovellustasi.
Lontoon punaiset bussit – ainakin pakollisen valokuvan verran
Lontoon ikoniset kaksikerrosbussit double-deckerit, pakkohan yhden kyytiin oli hypätä! Bussit toimivat hyvin mutta ovat suurimpaan ruuhka-aikaan todella hitaita verrattuna tubeen. Bussissa on kuitenkin ainutlaatuinen fiiliksensä, joten pomppaa kyytiin vaikka pienen kiertoajelun verran – näkeehän täältä paremmin kuin maan alta. Oysteriä ei tarvitse bussimatkallekaan, lyö vain lähimaksukortti lukijaan ja se on siinä.
Ja mikä on meikäläisen summa summarum Lontoossa liikkumisesta?
1. Unohda Oyster, käytä lähimaksua, 2. Tubella pääset kaikkialle minne pitää, uskalla käyttää sitä ja 3. Uber toimii, uskalla käyttää sitä.
Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki
Pöndekengissä 
Leave a reply to Anne | Metallia Matkassa Cancel reply